maanantai, 22. syyskuu 2014

Menneen kesän kuulumisia

Kulunut kesä oli onnellisempi kuin edeltäjänsä. Sukka ui ja ui ja ui, porokoirat kahlasivat. Minä rusketuin ja nautin helteille ajoitetusta kesälomasta.

Heinäkuussa pidettiin agitaukoa, mutta kesäkuussa tehtiin Rhoon kanssa mahdottomasta mahdotonta ja startattiin SM-yksilökisoissa ensimmäistä kertaa. Nollat tuli kasattua moninkertaisesti kun vihdoin päästiin yhteistyön makuun Rhoon henkisen kehityksen ja Elina J:n avustuksella. Muistaakseni tilillä oli lopulta 19 nollaa ja kolme tuplaa ennen kauden vaihtumista. Ystävien ja valmentajien kannustamana ilmoitin Rhoon perjantain iltakisoihin ja yksilökisaan, jättäen joukkuepäivän lepopäiväksi. Tarkoituksena oli että testaamme perjantaina Rhoon toimintakykyä kisaympäristössä ja etenemme sen mukaan.

Perjantaina ehdimme vain yhdelle radalle, mutta alun päännollausputken ja siitä seuranneen hylkäyksen jälkeen Rhoo teki mallikkaan radan. Ystäväni toimi koirahandlerina sunnuntain radalla, että Rhoo joutui stressaamaan ennen omaa vuoroaan kentänlaidalla mahdollisimman vähän aikaa. Karsintahypäri oli hidas ja kaarteet isoja, mutta Rhoo tuli joka ainoaan ohjaukseen ja teimme ratavirheettömän, joskin reilusti yliaikaisen suorituksen. Radan jälkeen seurakaveri ja ystävä toisensa jälkeen tuli halaamaan ja onnittelemaan. Itsellä oli tippa silmäkulmassa kuin suuremmankin voiton jälkeen. 

Ylitimme itsemme Rhoon kanssa tavalla, jota en pitänyt mahdollisena vain muutamaa hassua kuukautta aikaisemmin. Pidän Rhoon SM-starttia suurimpana koirankoulutuksellisena saavutuksenani tähän asti ja uskon, että sitä on vaikea ylittää. Toki toivon, että Rhoon kehitys jatkuu ja saan siitä joskus vielä työvalion, mutta lähtökohdat tietäen tuntuu uskomattomalta, että olemme nyt startanneet arvokisojen yksilökilpailussa.

Sukka on alkanut keriä itselleen korkeampaa kisavirettä ja yleisin ratasuoritus on ollut hylätty. Pen tulee läpi ohjauksista, ei malta pujotella, ottaa sikalentokeinuja, varastaa startista ja niin edelleen. Toinen nolla ja erinomainen vitonen saatiin heinäkuussa niistä kisoista, kun Sukka lämmitteli itsensä karkaamalla järveen aamulla ja uimalla pienen venematkan päähän uimaan ympyrää ja huutamaan kun kukaan ei heitä palloa. Siellä se uiskenteli varmaan puolisen tuntia herättäen koko tyynen järven mökkikansan ennen kun sain sen rannalle. Olin täysin varma ettei se jaksa tehdä enää mitään, mutta pentupa toimi kuin ihmisen ajatus, pysähtyi joka kontaktille ja teki hienon nollan. Yksi pyörähdys myöhästyneestä ohjauksesta hävisi meille ykkössijan parilla sekunnin kymmenyksellä. (Kuka näitä laskee? NO MINÄ :D ) Liikaa energiaa kisoissa = ei hyvä. 

Peko-hommissa Sukan ilmaisu on osoittautunut yllättäväksi haasteeksi. Ihmisten haukkuminen on ilmeisesti sen mielestä epäkohteliasta, joten lähtökohtana oli sellainen astmaista chihua muistuttava köhinä, sekin harvakseltaan ja ainakin viiden metrin päästä. Kuukausien työstön jälkeen myös treenikaverit ovat päässeet kuulemaan, että kyllä se oikeasti osaa haukkua, kunhan ei vain vielä ihan tohdi, ainakaan vieraan lähellä. Maastohaun peruskoe menee ensi kaudelle tämän vuoksi, tosin kyllä työskentelyyn pitää vielä saada kestävyyttäkin. 

Raunioradan aseet ovat olleet huollossa ja muutenkin lainsäätäjän typerehtiminen on vaikeuttanut HuKoNan harrastuneisuutta kesän mittaan. Rauniosove jäänee myös Sukalta saavuttamatta, koska en ole vakuuttunut sen laukauskestävyydestä. Kesäkuisessa MH-kuvassa ei pelkoreaktiota tullut esiin, mutta kyllä Sukka selvästi pamaukset huomioi. Kiiruhdetaan siis mielummin hitaasti. Sukan MH oli monin tavoin mieluisa yllätys. Tiesinhän minä että käsissä on aika täyspäinen eläin, mutta en voinut kuvitellakaan, miten rennosti Sukka ottaa esimerkiksi haalariyllätyksen. Ohessa videotodiste:

Pii kesälomaili maalla ja nautti täysin rinnoin. Se hengaili isolla tontilla vapaana ja kulki lähinnä isäni perässä. Helteillä se kaivoi saniaispensaisiin kuopan ja viihtyi siellä tai hengaili rannassa. Maalla sai myös riittävästi täysin ansaitsematonta huomiota, paijauksia ja ihan-vaan-siksi-makupaloja. Harrastepuolella Pii on käynyt koulutetussa agiryhmässä tiistaisin. Alkuun mentiin medirimoilla, mutta paappa-aksa osoittautui turhan helpoksi ja syyskesään mennessä rimat oli jo nostettu kisakorkeuteen. Avain onnistuneeseen poragilityyn on selvästi kyllin vähäinen treenaaminen, koska intoa riittää jopa siinä määrin, että olen tosissani harkinnut muutamaa starttia Piille syksyn mittaan.

sunnuntai, 23. helmikuu 2014

Homeista rakennusetsintää

Oltiin koko koplan kanssa rakennusetsimässä vantaalaisella homekoululla. Aluetta oli runsaasti, joten meni vähän yliajalle. Itse myöhästyin pätevästi puolisen tuntia koska unohdin että auto jäi edellisen illan kaupunkireissun jäljiltä liityntäparkkikselle. 

Puoliso kartturoi Piitä, jolle minä sain olla yhtenä maalihenkenä. Ohjeena oli suorapalkata mahdollisimman nopeasti, ennen kuin haukku ehtii alkaa. Pii haukkuu mistä syystä vain ja siitä on tekeillä rullakoira. Pari kertaa ohjeet huonosti kuunnellut maalimies on antanut sen haukkua pitkän sarjan "ilmaisua" ennen palkkaamista, joten tätä yritettiin nyt paikkailla. Piin silmät loistivat kun se pääsi hommiin. Se veti koulun jumppasalissa pukkilaukkaa karhukello valjaissa helisten ja puolison mukaan kieri hangenjämässä innoissaan jo ulkosalla. 

Sukalle pyysin kolme avopiiloa, joiden ei tarvitse olla helppoja. Kun ilmaisua ei vielä ole (ei ole "ehtinyt"...) niin ei umppareita oikein voi ottaa, mutta ensimmäistä lukuun ottamatta piilot olivat vähän turhankin helppoja. Elohopea-Sukka viiletti menemään ja nosti varman oloisesti maalimiehen toisensa jälkeen.

Rhoolle pyysin helppoja avoja, joissa tärkeimpänä olisi ilmaisun aloittaminen. Viimeksi rakennusetsiessämme en tähdentänyt tarpeeksi maalimiehille että varmaa ilmaisua ei vielä ole, joten hepä lypsivät Rhoosta kelpo sarjan. Tälle pohjalle halusin tänään rakentaa treeniä. Valoisassa olleet maalihenget haukuttiin rhoomaiseen tapaan pienen steppailun ja hyppelyn myötä harvakseltaan kuuluvalla haukulla. Pimeässä vessassa oleva maalihenki tuli nopeasti paikallistettua, mutta haukkumiseen paikka oli turhan jännä. Rhoo uskalsi ilmaista vasta kun peesari osoitti oikeaan suuntaan taskulampulla. Tämä oli oivallinen treeni, näitä lisää - erityisesti pimeässä!

Ensimmäisessä etsimässämme köksänluokassa Rhoo näytti työstävän hajua. Sen peppu heilui hännän mukana kun se tarkensi tarkentamistaan ja se teki varsin pitkään hommia. Kertaalleen se kävi tsekkaamassa myös kaikki paikallaolijat, ilmeisesti sulkeakseen pois meidän hajumme. Lopulta se kävi minun lähelleni istumaan ihan hiljaa: "Ei ole ketään, mitäs sitten?" Epäluuloinen kun olen, kysyin peesarilta, onko alue todella tyhjä. Oli se. Olin tosi tyytyväinen siihen, miten hyvin Rhoo työsti ilmeisesti jotain ilmanvaihtoputkea pitkin tullutta hajua (tai edellisten maalimiesten jäljiltä jäänyttä) ja miten selvästi se ilmaisi että paikka on katsottu, ei löytöjä.

sunnuntai, 23. helmikuu 2014

Porokoirien kuulumisia

Sukan kanssa ollaan oltu jännän äärellä siinä määrin, että viimeisimmät päivitykset ovat koskeneet vain sitä. Korjataanpa asiaa. 

Pii on vetäytynyt aktiiviagikoiran roolista eläkepäiville. Sen näkö vaikuttaa heikentyneen, ikä se enää havaitse ihan vieressään olevia esteitä. Tämähän oli viimeksikin ensimmäinen oire Piin kaihista: vasemmalla puolella olevat esteet eivät vain olleet sille olemassa. Pii tykkää edelleen lajista kovin paljon, joten se pääsee rallaamaan mielenvirkistyshengessä sopivan tilaisuuden tullen. Tavoitteita ei kuitenkaan enää ole. 

Viime jälkikausi meni muuton ja Sukan terveyshuolien pyörteissä, emmekä päässeet kuin yhteen ainoaan MEJÄ-kokeeseen. Suoritus oli kuitenkin hieno: Pii jäljesti tarkasti ja innokkaasti ja sopivalla vauhdilla, merkkasi makaukset ja oli aivan upea pieni jälkieläin, kunnes oltiin ehkä 50m päässä kaadolta. Siinä maaston muoto vei hajua sen verran, että Pii pääsi vaihtamaan verijäljen kaadon vieneen oppaan tuoreempaan paluujälkeen ja tästä hukka. Tulos AVO2 tuomarin harmitteluin (mutta pääsi tuomarikin myöntämään että hyvinhän nuo porokoirat jälkeä ajavat!) Toivoakseni ensi kesänä päästään useampaan kokeeseen.

Puoliso on kartturoinut Piitä raunioilla ja rakennusetsinnässä mukavin tuloksin. Rullailmaisu on muotoutumassa, sekin pääosin kepon käsialalla. Suuremmalla treenimäärällä olisi varmaan jo valmista, mutta miehet tekevät harkintansa mukaan. Haukkuilmaisu olisi about automaattisesti olemassa, mutta mitään ärsykekontrolliahan siihen on Piillä ihan turha haaveillakaan. Rauniosove ja -perus voisivat olla Piille mahdollisuuksien rajoissa ensi kaudella. 

Itseäni ei ole TOKO lajina koskaan kiinnostanut, mutta sovittiinpa silti kaverin kanssa että toukokuussa mennään kokeeseen: minä Piin ja hän nuoremman koiransa kanssa. Saas nähdä, miten käy. Liikkeet tulevat varmasti valmiiksi siihen mennessä, mutta palkatta työskentely HILJAA tulee olemaan haastavaa.

Rhoo on joutunut miehistymään viime vuoden aikana kun pyrkyri-Sukka on yrittänyt mennä siitä ohi. Vielä kesäkuussa Tuorlan kisat menivät aivan katastrofaalisen huonosti, ilmeisesti koska Rhoo stressasi Sukan nokittelua. Puutuimme toki siihen minkä pystyimme, mutta ihan kaikki koirienvälinen viestintä ei meille asti auennut. Jouluun mennessä Rhoon mieli oli muuttunut ja se alkoi puolustamaan asemaansa. Marras-joulukuun kieppeillä Rhoon kisavire myös muuttui paremmaksi, se alkoi liikkua rohkeammin ja ottamaan vähemmän häiriötä ympäristöstä. Nyt kasassa on SM-nollat tuplaa vaille ja nollien keskiarvoetenemä on nelosen pintaan. Toivon kovasti, että sama kehitys jatkuu! SM-kisoihin en sitä tänä vuonna haaveile koska kisojen ympäristö on niin haastava, mutta nollien kasaan saaminen on tavoitteena.

Rhoon etsintäbisnekset on jätetty syrjään ääniherkkyyden vuoksi. Rhoo lopettaa työskentelyn ja jäätyy kun kuulee laukauksen etäällä, joten mahdollisuudet työstää sille raunioilta tulosta ovat aika vähäiset. Siedätysprojektiin en jaksa ryhtyä jo siksikin, kun tilanne voi yrityksestä pahentua. Maastohaku voisi edelleen olla Rhoon lajiksi sopiva, mutta hälytasoista koiraa ei ailahtelevasta pikkueläimestä voi hyvällä omatunnolla yrittää. Jos koira luopuu tehtävästä koska itätuuli puhaltaa väärään sävyyn tai nelosen ratikka on myöhässä, ei sen nenän varaan auta laskea kenenkään henkeä. Etsintähommat jatkuvat Rhoon osalta virkistysmielessä mahdollisuuksien mukaan.

lauantai, 22. helmikuu 2014

Sukka-puikko kisoissa

Ajeltiin aamuvarhain Lempäälään ja startattiin kolmesti Salme Mujusen suoraviivaisilla radoilla Sukan kanssa. Reissu kannatti, koska ensimmäiseltä agiradalta tuloksena nolla ja voitto! Toisella agiradalla jätin tuuppaamatta koiran piiiiitkän lähtösuoran vikalle aidalle ja Suk löysi putken ennen aikojaan. Sen jälkeen A:n kontaktilta läpi, palautus ja ulos radalta. Hypärillä oma ajoitus oli pielessä ja kaksi rimaa kilahti maahan. Jostain itselleni käsittämättömästä syystä en ohjannut koiraa ollenkaan kepeille, joten eihän se niitä löytänyt, siitä kielto. Kepeille päästyään se pujotteli oikein hienosti ja itsenäisesti loppuun asti, vaikka pujottelu oli sijoitettu seinää päin ja seinä vielä miinoitettu ratatyöntekijöillä.

Olen oikein tyytyväinen suoritukseemme. Sukka sieti hienosti myös muita kisoihin osallistuneita koiria jos ei lasketa yhtä kiihkeää mudia, jonka olemassaolo ei sopinut Sukan pirtaan lainkaan. Sukan hermo piti hyvin radoilla ja se teki parhaansa juuri sen mukaan, mitä ohjasin ja mitä voin edellyttää sen osaavan. Nyt ne kepitkin onnistuivat - sekä nollaradan suorassa, kovavauhtisessa lähestymisessä että hypärin seinää vasten pujottelussa, jossa otin itse paljon sivuetäisyyttä. Tutkimattomat ovat Pen-Hurrin tiet.

Tässä vielä nollamallia Mujusen hyvin suoraviivaiselta agiradalta: 

perjantai, 21. helmikuu 2014

Sukka-puikko yllättää

Toisten koirat rälläävät kontakteja kisoissa, mutta ottavat ne kuuliaisesti treeneissä. Sukka osaa pujotella upeasti omatoimitreeneissä ja toisinaan ohjatuissa treeneissäkin, mutta kisoissa ja yleensä ohjatuissa treeneissä 12 keppiä muuttuu läpipääsemättömäksi viidakoksi. Otin sitten Sukan mukaan hallille tarkoituksenani treenata keppejä oman koulutusvuoroni jälkeen. Pari koulutettavaa jäi ystävällisesti apupalkkaajaksi ja päästiin käyttämään heille rakennettua rataa vauhdin hakemiseen, joten ajattelin että saan helpostikin provosoitua esiin samat virheet kuin kisoissa ja tiistairyhmän treeneissä: randomin aloitusvälin hakemista, välien jättämistä keskeltä ja pujottelun kesken jättämistä. 

Virheiden sijaan Sukka teki joka ainoan toiston täydellisesti. Se haki sekä jyrkät umpi- että avokulmat, läheltä ja kaukaa, vauhdilla ja ilman ja kesti sekä jyrkät takaaleikkaukset että mun edelle juoksemisen. Taitaa olla turhaa treenata näitä enää "omalla hallilla". Viereisen kentän kesken olleet treenit eivät riitä häiriöksi, eikä Suk ole häiriintynyt samalla kentällä aksaa tekevästä kaverikoirasta, leluista, nameista tai mun liikehäiriöstä enää pitkään aikaan. Tiistaitreeneissä tuumittiin, että ongelma on korvien välissä: joko mun tai koiran tai meidän molempien. Eiköhän kokemus tuo varmuutta - nyt kun vaan malttaisi luottaa siihen.

  • Tuhkavuorten Sateentekijä (Pii)

    16.7.2006
    Leikattu lapinporokoirauros
    LTE +152, +
    Hyväksytty poropaimennustesti
    Agi maksi3
    Suuri, musta ja äänekäs.

    Lähiaikojen ohjelmistossa:
    Tokoilua ja alokkaan koe toukokuussa
    Mielenvirkistysagilitya

    Lähiaikojen tavoitteissa:
    Tulos toko ALO-luokasta 2014
    Ykköstulos MEJÄ-kokeen AVO-luokasta 2014
    Raunio-sove suoritettu kaudella 2014
  • Hallanevan Lumijäkkärä (Rhoo)

    Syntynyt 7.7.2009
    Lapinporokoirauros
    Hyväksytty poropaimennustesti
    MH-kuvattu Maaningalla 30.7.11
    Herkkä kukkanen, mutta nopea ja iloinen

    Lähiaikojen ohjelmistossa:
    Agitreenit mahdollisuuden tarjoutuessa
    Kisarutiinin hankkimista ja parantamista kisaamalla

    Kevätkauden ohjelmistossa:
    Keskiarvoetenemän kasvattaminen yli 4m/s:iin
    Tuplanolla plakkariin
  • Hopeaketun Sukka Nokkakala (Sukka)

    Syntynyt 8.8.2012
    Bordercollieuros
    Teiniääliö. Innokas pikku pyrkyri.

    Lähiaikojen ohjelmistossa:
    Ratatreeniä lähinnä ohjaajan toimintaa parantamaan
    Startteja ykkösissä, kokemuksen keräämistä
    Rauniokauden alettua sove-koe ja raunio-peruskoe kun ilmaisu ok
  • Sagaberran Hiidenkätkö (Ziggy)

    Synt. 30.8.2010
    Lapinporokoirauros
    Ei enää aivan pieni sijoituseläin. Yhteisomistuksessa Hallanevan kennelin kanssa. Asuu ja varttuu sijoitusperheessä Helsingissä.